Ystävänpäivä

 

Lauttasaaren leijalautailijat Larukite ry toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille harrastajille!

 

Vuosi on alkanut tuulisena ja aktiiviset harrastajat ovat avanneet talvileijakauden Etelä-Suomessa.

Lauttasaaren leijalautailijat ry osallistui 10. Helmikuuta Juhana Santalaisen omaisten järjestämään muistotilaisuuteen Lauttasaaressa.

Juhana Santalainen oli yksi Lauttasaaren leijalautailijat ry:n perustajajäsenistä, aktiivinen harrastaja ja paljon pidetty ystävä Lauttasaaren harrastajille.

Yhdistyksen hallitus vastaanotti merkittävän lahjoituksen Juhana Santalaisen omaisilta. Lahjoituksella omaiset haluavat muistaa ja tukea yhdistyksen toimintaa sekä edistää turvallista harrastamista Juhanan kotirannalla Lauttasaaressa.

Lauttasaaren leijalautailijat ry:n hallituksen edustajat ovat kiitollisia avustukselle, joka mahdollistaa pienen yhdistyksen ison merkityksen turvallisessa harrastamisessa.

Aikaisempina vuosina yhdistys on järjestänyt kaikille leijalautailun harrastajille avoimia ensiapukoulutus- ja turvallisuustilaisuuksia.

Yhdistyksen hallituksen edustajat ovat koostaneet toimintasuunnitelmaa vuodelle 2018 ja kutsu vuosikokoukseen lähetetään jäsenille alkukeväästä.

Vuoden 2018 jäsenmaksun voi maksaa tuttuun tapaan yhdistyksen Holvi-verkkokaupassa https://holvi.com/shop/larukite/

 

Paikallisen surffiseuran perustaminen 1-2-3

Ranta. Varsinkin leijalautailun harrastamiselle ranta on tärkeä. Leijan nostaminen ja laskeminen tarvitsee tilaa. Ranta kokoaa harrastajat yhteen paikkaan myös purjelautailussa. Esimerkkinä tässä jutussa on Lauttasaaren leijalautailijat ry, joka on maan nuorimpia ellei nuorin surffiseura. Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 14. kesäkuuta 2015. Sitä ennen perustamista oli jo valmisteltu monin tavoin ja vaihtoehtojakin mietitty.

Aivan ensiksi oli Facebook-ryhmä Lauttasaari kite spot, jonka Maria Kleimola perusti toukokuussa 2013. Marraskuussa 2013 pidettiin kokous, johon kutsuttiin harrastajia myös SPLL:n kitechatin ja kitebb:n kautta. Kokouksessa käytiin yleisesti läpi rannan käyttöä ja myös mahdollista oman yhdistyksen perustamista pohdittiin. Asia omasta yhdistyksestä Lauttasaareen jäi kuitenkin vielä harkintaan. Päätettiin selvittää mahdollisuuksia yhteistyöhön muiden paikallisten seurojen kanssa.

Keväällä 2015 oman yhdistyksen perustaminen tuli jälleen mukaan keskusteluihin. Oman yhdistyksen kautta pystyttäisiin parhaiten vaikuttamaan oman rannan asioihin. FB-ryhmässä järjestettiin nimikilpailu ja kutsuttiin koolle perustamiskokous. Perustamiskokousta varten oli valmisteltu yhdistyksen säännöt PRH:n mallisääntöjen pohjalta. Jäsenmaksut päätettiin kerätä kotimaisen Holvi-palvelun kautta. Holvissa toimii myös yhdistyksen kirjanpito. (*)

Rekisteröidyn yhdistyksen perustamisen ainoa pakollinen kulu on PRH:lle maksettava kertamaksu 85 euroa. Lauttasaaren leijalautailijoille päätettiin myös rekisteröidä Viestintävirastosta oma verkkotunnus larukite.fi verkkosivuja varten, mistä ensimmäiselle vuodelle tuli kuluja 12 euroa + webhotellin vuosimaksu.

Kannattaako sitten rannalle X perustaa oma yhdistys? Oleellinen kysymys tässä on harrastajien määrä. Lauttasaaren rantaa käyttää maltillistenkin arvioiden mukaan yli kolmesataa harrastajaa. Yhdistyksen jäsenmäärä vuoden lopussa oli 63 varsinaista jäsentä ja kaksi kannatusjäsentä. Toinen oleellinen kysymys on, mitä yhdistyksen perustamisella halutaan saavuttaa? Lauttasaaressa yhdistyksen tarkoituksena on edistää turvallista ja muut rannankäyttäjät huomioonottavaa leijalautailuharrastusta.

Tulevalle kesälle 2016 Lauttasaaren leijalautailijoissa on suunnitteilla ensiapukoulutusta jäsenille ja osallistuminen toista kertaa Lauttasaari-päiville. Lauttasaari-päivät ovat jokakesäinen tapahtuma Lauttasaaren uimarannalla ja läheisessä puistossa, jossa kaikki paikalliset yhdistykset esittelevät omaa toimintaansa.

Eräs merkittävä, yhdistysten toiminnassa yleinen toimintamuoto Lauttasaaren leijalautailijoissa on kuitenkin päätetty rajata toiminnan ulkopuolelle, ja se on peruskurssien järjestäminen. Tähän linjaukseen on päädytty siksi, että Lauttasaaren rannat eivät sovellu leijalautailun opetukseen. Myös leijalautailun aloittelijat ovat kuitenkin erittäin tervetulleita mukaan yhdistyksen toimintaan! Hyvässä seurassa Lauttasaarenkin rannoista on mukavampi nauttia, ja leijan nostamiseen ja laskemiseen saa aina apua!

Juttu on alunperin julkaistu Purjelautaliiton lehdessä 1/2016.

(*) Korjaus: Holvista tiedot siirretään erilliseen maksuttomaan kirjanpito-ohjelmaan.

Ikuisen aloittelijuuden ihanuus

Leijalautailu haastaa sekä vasta-alkajia että kokeneita konkareita oppimaan jatkuvasti uutta. Oppimiseen liittyvä säännöllinen mokailu pitää aivot virkeinä.
Aloittelijan mieli (Beginner’s Mind) on mielentila, jossa kaikki on mahdollista. Ammattilainen taas “tietää” mikä toimii ja mikä ei, jolloin hänellä on vähemmän vaihtoehtoja. Leijalautailun vaativa mutta antoisa oppimiskäyrä lähes pakottaa harrastajan yhä uudestaan aloittelijan mielentilaan. Oman mukavuusalueen laajentaminen on hyödyllistä ja addiktoivaa.

 

Ostin ensimmäisen leijani, Peter Lynnin C-Quadin vuonna 2001. Leijassa ei ollut puomia, valjaita eikä pumpattavaa etureunaa, jonka avulla veteen pudonneen leijan voi nostaa helpommin ilmaan. Orastava harrastukseni kuivahti omaan hankaluuteensa, kunnes palasin lajiin Mikko Jokisen IKO-peruskurssilla 2011. Kymmenessä vuodessa välineet ja koulutus olivat kehittyneet valtavasti.

 

Harjoittelua peruskurssin jälkeen Hangossa ja Egyptissä 2011.

 

Autokoulussa opit ajamaan autoa, mutta leijalautailun peruskurssilla opit lähinnä ymmärtämään leijan turvallisen käsittelyn. Vielä tarvitaan kärsivällisyyttä ja useita oma-aloitteisia (vähemmän tyylikkäitä) harjoituspäiviä, kunnes vesilähtö alkaa onnistua. Monen mielestä lajin aloittaminen onkin helpompaa talvella, koska lumelta lähtemiseen ei tarvita niin suurta voimaa kuin vedestä lähtemiseen. Riskit ovat siis tavallaan pienemmät. Toisaalta vedessä harjoittelussa on omat hauskat puolensa, ja vedessä kaatuminen on yleensä vaaratonta, kunhan selvittää etukäteen pohjan koostumuksen sekä kivien tai korallien sijainnit.

 

Aivotutkijoiden mukaan ihminen oppii nopeimmin, kun puolet ajasta onnistumme ja puolet epäonnistumme. Jos koko ajan vain onnistuu, toistaa vanhoja onnistumisia eikä opi uutta. Tämä toteutuu ainakin omalla kohdallani myös leijalautailussa. Aluksi “mokailin” koko ajan, kun en päässyt ylös, kaaduin ylös päästyäni, pudotin leijan heti lähdössä, jne. Pikkuhiljaa vesilähtö alkoi onnistua yhä useammin, ja nyt siitä on kehittynyt automaatio. Vesilähdön jälkeen seuraavat alatuuleen ajaminen, ylätuuleen kryssiminen, liukukäännös ja hypyt. Kun taidon on oppinut niin hyvin, että se enää harvoin epäonnistuu, kannattaa viimeistään siirtyä seuraavan taidon harjoitteluun.

 

Leijalautailussa mokat ovat useimmiten harmittomia kaatuiluja. Tuulen ja leijan voimaan kannattaa kuitenkin suhtautua kunnioituksella ja hiljentää vauhtia tai pysäyttää, jos ei ole varma kyvystään hoitaa tilanne. Itselleni kävi tavallista huonompi tuuri Filippiineillä vuonna 2013. Väistäessäni muita vedessä olijoita onnistuin parkkeeraamaan leijani rannalla olleisiin sähköjohtoihin. Katsoin epäuskoisena (kypäräkamera edelleen kuvaten), kun leijani muuttui tulipalloksi. Henkilövahinkoja ei onneksi sattunut, mutta sain niin hyvän oppimiskokemuksen, että halusin jakaa sen vitsikkäästi muidenkin kanssa.

 

Leijan käräyttäminen sähköjohtoihin Filippiineillä 2013.

 

Useimmille aloittelijoille suuren leijan lennättäminen on jo itsessään elämys, vaikkei lähtö vielä onnistuisi. Ja mikä riemu siitä syntyykään, kun pääsee hetkeksi laudalle, vaikka kaatuisi heti perään. Puhumattakaan kryssimisestä ja hypyistä, jotka vaativat lisää harjoittelua. Leijalautailussa hienointa mielestäni on se, että jokaisesta kehitysvaiheesta voi ja kannattaa nauttia. Kun uusi taito puolet ajasta onnistuu ja puolet ajasta epäonnistuu, tietää oppivansa maksimaalisella nopeudella. Moni harrastaja pyrkiikin tilanteeseen, jossa mokan ”hinta” on mahdollisimman pieni. Silloin pääsee nopeammin jatkamaan harjoittelua. Esim. Sopivan matalassa vedessä laudan hukattuaan voi laittaa jalat pohjaan ja kävellä hakemaan lautansa. Kypärä ja suojaliivi taas suojaavat herkkiä osiamme, jotta voimme jatkaa harjoittelua pikkumokien jälkeenkin.

 

Toivotan kaikille onnistumisen elämyksiä sekä opettavaisia pikkumokia. Suosittelen myös katsomaan dokumentin leijalautailun synnystä: Upwind – Launch of a Sport