Aloittelin ekaa surffisessaria kun huomasin ylätuulessa heikon näköistä uintia ja pään, joka välillä kävi pinnan alla.
Pelastin kahteen otteeseen heikkoja uimataitoisia laguunissa Brasilian matkallani viime sunnuntaina. Molemmat kerrat tapahtui saman päivän aikana. Olin lukenut aikaa sitten artikkelin, jossa kuvailtiin miltä hukkuminen näyttää ja osasin tunnistaa merkit. Hukkuva ei pysty huutamaan tai huitomaan apua käsillään. Kaikki energia keskittyy ilman haukkomiseen ja yrityksiin pysyä pinnalla.
Olimme jo kolmatta viikkoa Taiban laguunissa surffimassa, joten paikka alkoi olemaan jo tuttu. Laguuni on kooltaan noin 100x400m, jonka laidalla on kaksi rantabaaria. Rantabaarien edessä on äkkisyvä alue. Viikonloppuisin paikalliset tulevat Barracojen kulmille loikoilemaan rantavedessä, syömään ja juomaan hyvin. Aiemmin välttelimme viikonloppuja laguunin ollessa ammuttu täyteen. Sunnuntaina kuitenkin paikalla oli kohtuullisen vähän leijoja, joten päätettiin jäädä paukuttamaan temppuja flätille.
Aloittelin ekaa surffisessaria kun huomasin ylätuulessa heikon näköistä uintia ja pään, joka välillä kävi pinnan alla. Aivan hänen lähellään oli nuoret veljekset leijan kanssa kikkailemassa, mutta heillä ei hälytyskellot soineet. Luulivat ilmeisesti kaverin tekevän erikoisia kelluntaharjoituksia.
Kryssin uimarin luokse ja huomasin heti, että mies oli heikossa hapessa. Hänen kasvonsa olivat aivan valkoiset ja silmät paniikista avoinna. Onneksi hänellä oli voimia tarttua käteeni, kun vedin hänet päälleni hetkeksi lepäämään. Tämän jälkeen irrotin leashin leijasta ja annoin tämän hänelle käteen. Vedin matalikolle ja hälytin apua paikalle. Mies jäi rannalle yökkimään, kunnes elpyi tarpeeksi saatettavaksi takaisin Barracalle.
Myöhemmin saman päivän aikana näin rantabaarissa kaikkien olevan jaloillaan ja aavistelin pahaa. Ajoin lähemmäksi huomatakseni vanhemman miehen pulassa syvänteessä ja hänen luotaan oli nuorempi poika kovaa vauhtia uimassa rantaan hakemaan apuja. Tilanne ei ollut vielä kovin paha ja tämä hoitui nopeasti antamalla miehelle leash ja vetämällä hänet rantaan.
”Never forget” oli ensimmäisen pelastettavan kommentti. Ei pelkoa että tämä kokemus unohtuisi hetkessä kummaltakaan meiltä.
Pidetään toisistamme huolta vesillä!
Peter Törnroos
peter.tornroos@gmail.com
Koukussa leijapuuhiin vuodesta 2007, Leijakoulu Lappis tiimikuski
Kalustona Best GP, Pro Creator ja Howl buutsit
